Kuljen yksin hiljaa pimeällä kadulla, vaatteeni ovat hiukan rikki ja kasvoistani, käsistäni, jaloistani ja jopa rintakehästäni ja selästäni valuu verta hyvin pieninä noroina ja värjää paitaani ja vaatteitani.
Kädessäni lepää punainen ruusu, jonka varsi on tahriutunut vereeni, mutta terälehdissä ei ole pisaraakaan.
Etsin ruusun rakkaalleni vaikeimmasta paikasta kallioilta täysikuun hennossa hohteessa, susien ulvoessa aivan lähelläni, mutta löysin tuon ja palasin takaisin. En tiedä kuinka kauan olin poissa, mustat hiukseni ovat liimautuneet kasvoihini, mutta hymyilen ja hopeiset silmäni hohtavat kuun himmeässä hehkussa.
Astelen pieneen piilopaikkaani, jossa asetan ruusun valkeaan kauniiseen ruukkuun yöpöydälleni ja käyn suihkussa ja vaihdan vaatteeni puhtaaseen mustaan mekkoon ja rojahdan sängylle makaamaan vaipuen suloiseen pimeyteen antaen ikuisuuden johdattaa minua rakkaani luokse.
Ja ruusun terälehdeltä tippuu veripisaroita pöydälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti