Energia, joka sisälläni virtaa,
luo levottomuuden,
luo kaiken sen impulsiivisuuden,
kukaan ei sitä tahdo ymmärtää,
ehkä he pelkäävät,
ehkä he pitävät hulluna,
mutta en mahda mitään,
se vie minua,
se pakottaa minut toimimaan juuri sillä tavalla.
Puhun, nauran, en osaa olla aloillani ja sählään.
Siksikö minua ei voi rakastaa, siksikö lähelläni ei viihdy.
Ei.
Olen se joka vetää ihmisiä puoleen juuri sen energian takia,
mutta minä itse työnnän ihmiset pois luotani.
Katson maailmaa eri silmin, olen erilainen,
mutta se ei haittaa,
jokatapauksessa se pelottaa,
jäänkö yksin?
Energia joka vaatii minulta paljon, ohjaa minua ja tuhoaa minut sisäisesti.
Riippuvuuteni ihmisistä pitää minut kuitenkin järjissäni ja myös hillitsee sitä energiaa jossain määrin.
