Ne sanoo, ne tekee

Ne sanoo kaikkea, ne tekee kaikkea,
mutta eivät välitä seurauksista
Ne ei ymmärrä mitä tekevät,
ne tahtovat vain satuttaa

Mutta samalla ne tekevät minusta vahvan
kovettavat mieleni ja jäädyttävät sydämmeni,
mutta sieluni sininen liekki ei katoa

Katson heitä täysin tunteettomana,
katson heitä, eivätkä he merkitse minulle mitään

Ne tekee sen taas, mutta se voi olla heille viimeinen kerta
tahdon heidän ymmärtävän,
he eivät voi satuttaa minua.
Heidän puheet ja teot,
eivät satuta, eivät vaikuta,
vaan tekevät minusta vahvan.

Sitten tulet sinä,
joka sanot,
joka teet asioita,
jotka murtavat minut jälleen kerran,
joudun taas nousemaan jaloilleen,
mutta aina palaat ja murrat mieleni uudestaan ja uudestaan,
mutta nousen taas ja odotan sinua,
kuin olisit minulle tärkeäkin.

Kiitoksia teille

Aamun viileä viima johdattaa minut viimeiseen päivääni tuolla keittiöllä,

katson hetken aikaan vain hiljaa keittiön tapahtumia, henkilökunta jo työn touhussa.

Työasuni on musta paita ja tummat farkut, päässäni on musta huivi.

Työpäiväni ei ole mitenkään helpompi kun muina päivinä,

mutta on palkitsevaa tehdä töitä viimeiseen päivään.

Ne kolme kuukautta siellä, niin paljon uutta,

niin paljon mielenkiintoisia asioita,

niin paljon iloa ja haavoja,

mutta kaikki olivat yhtä tärkeitä asioita.

Oma häärääminen keittiössä, salissa, kahviossa, tuntuu jo niin tutulta, 

turvalliselta ja saa minut tuntemaan onnea.

Viimeinen päiväni keittiöllä, eikä mikään asia enään unohdu,

kukaan henkilökunnasta ei katoa sydämmestäni, 

heidän opit, heidän hymy, heidän osaaminen,

on saanut minut ymmärtämään.

Päivän loppu lähestyy ja saa minut levottomaksi

jopa haikeaksi,

en haluaisi vielä lähteä,

mutta minun elämäni jatkuu hetken muualla,

ehkä palaan vielä sinne.

Päivän loppu ja menen vaihtamaan vaatteeni ja palaan keittiölle halaamaan ihmisiä, jotka vielä löydän.

Kiitos teille kaikille, kun sain olla oppimassa.

~Työssäoppimis paikkani keittiöväelle ja seurassani olleet harjoittelijat tietenkin. Kiitos <3~

Yksi päivä takana

Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin vain tahtoo elää ja olla paikoillaan,

 ei kuunnella ketään,

eikä välittää mistään.

Katson hiljaa ikkunasta pimenevää taivasta ja hymyilen, koska tiedän selvinneeni taas yhden päivän,

eikä minun tarvitse pelätä huomista.

Elän kyllä taas päivän, ei rahaa, mutta sillä ei ole enään väliä

ole vapaampi kuin koskaan ennen

katson hetken aikaa kissojeni touhuja olohuoneessa ja keittiössä,

ennen kuin katseeni palaa ikkunaan.

Poskelleni valuu kyynel, vaikka hymyilen ja tunnen oloni vapaaksi.

Tiedän että minusta välittää joku jolle voin osoittaa rakkauteni, koska luotan häneen.

Katson puhelintani, viimeisimpiä viestejäni, puheluita ja käännän katseeni kissaan, joka hyppää viereeni.

"Tämä elämä on ehkä minulle ankara, mutta pärjään."

Lausun hiljaa kissalle ja silitän tuon päätä käpertyen kerälle sohvalleni.

Suljen silmäni ja hengähdän syvään. On aivan sama mitä huominen tuo tullessaan

tämä siivetön enkeli ei pelkää huomista, eikä tulevia vuosia.

Rakkauden tuhoava voima

Taas tunnen sen tunteen

rakkaus,

se tuhoaa minut

samoin kun voisi nuo

vähäisemmät tunteet

viha,

kateus,

suru,

mutta ainoastaan rakkaus

tekee minut niin heikoksi,

etten voi puolustaa itseäni,

siksi pelkään rakastua

en tahdo,

koska silloin minua voi satuttaa

niin herkästi,

mutta samalla

se tekee minut vahvemmaksi

kuin koskaan ennen

suojelen rakastamaani ihmistä

viimeiseen hengenvetoon

mutta jos rakastamani ihminen

satuttaa minua,

tuhoudun jälleen kerran,

joudun nousemaan jaloilleen

pärjäämään yksin...

Pärjään kyllä,

en tarvitse ketään,

mutta sitten taas,

rakastun, tyttö unissani,

kertoo että joskus löydän sen oikean.

Ja jatkan matkaani, peläten joka ikistä tunnettani.

Viha

Tunteiden sekamelskaa,
en löydä itseäni,
en tiedä edes tahdonko
olen vedetty pimeyteen jälleen kerran
kuulen huutoa,
ehkä oma ääneni
tunnen kipua,
mutta vain hetken,
kunnes taas hyökkään,
raivoni on hallitsematonta
se jättää alleen kaiken,
kunnes laantuu, katoaa
jättää vaan heikon olon
ja tunteen siitä
että olen tehnyt taas väärin muita kohtaan
vaivun suruun,
vihaan tuota tunnetta,
mutta vain yhdellätavalla
saisin tuon katoamaan.
Tuo tunne, mitä en halua tuntea,
mutta jos joku muu hallitsisi sitä
olisin heikko, hallittavissa.
Joten en voi tehdä mitään,
vain kestää.
Ja jälleen itken nurkassa
pois muiden katseista.