mutta kuun kaunis hopeinen valo loi tietynlaisen rauhan.
Rauhan kuunnella yön ääniä ja sulkea mielestään kaikki muu
Se rauha toi mukanaan ymmärryksen ja toivon.
Ymmärryksen siitä, että selviän elämän esteistä, sekä ylä- ja alamäistä
Yksin tai toisen kanssa, kuitenkin selviän, enkä aio luovuttaa
Toivon siitä että vielä joku oikeasti antaa sinun seisoa omilla jaloillasi
mut tukee sinua kun sitä tarvitset
Ne täydenkuun hetket olivat tärkeimpiä elämässäni
tein niin joka täysikuu
luoden toivoa ja ymmärrystä joka kerralla enemmän ja enemmän
En tahdo enään istua yksin, mut jos niin on tarkoitettu, olkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti