Mökki

Seison yksin lumihangessa metsän reunassa ja katselen yksinäistä mökkiä, jossa palaa himmeä valo.
Olen vain eläin, ei minua hyväksytä, mutta minulla on kylmä ja nälkä.
Liikautan valkeita korviani ja kallistan päätäni istuen alas siihen kuusen juureen.
Ikkunassa on pientä liikettä, joka saa minut hiukan kallistamaan päätäni.
Olen joka päivä käynyt vahtimassa taloa pahalta, mutta en ole siitä saanut palkintoa.
Ei sillä varmaan ole väliä, ei ainakaan minulle.
Korvani liikahtavat taas, joku astui ulos mökistä. Vanha nainen, joka vilkaisi metsän reunaan ja...
...hymyili?
Katselin pääkallellaan vanhaa naista korviani liikautellen.
Nainen laittoi jotain maahan ja palasi sisälle.
Hetken mietittyäni uskalsin nousta ja tassutella tutkimaan mitä nainen vei maahan.
Kinkkua..
Liikautin korviani ja heilautin häntääni napaten kinkun varovaisesti hampaisiini ja vilkaisin ikkunaan, jossa nainen katsoi minua hymyillen.
Oliko tuo vanha nainen tuonut minulle kinkkua?
Katsoin hetken ihmeissäni ikkunaan, ennen kuin siirryin takaisin metsänreunaan kuusenjuureen.
Söin kinkkupalan nopeasti ja katsoin mökille päin huomaten naisen tulleen taas ulos, mutta tällä kertaa tuo heiveröinen vanha nainen käveli minua kohti.
Olin hetken epävarma, mutta pysyin paikallani. Korvani liikahtelivat levottomasti.
Liian pian nainen oli kuitenkin parin metrin päässä minusta ja katsoi minua lempeästi,
"Hyvää joulua, Helmi, hyvää joulua" Nainen sanoi hiljaisella lempeällä äänellä ja ojensi kättään minua kohti.
Kallistin päätäni ja kurkotin kuonoani kättä kohti varovasti, korvat liikahdellen.
Kosketin kuonolla paljasta, joululle tuoksuvaa kättä ja peräännyin askeleen.
Vanha rouva hymyili minulle ja laski kätensä alas, kääntyi pois ja lähti kävelemään mökkiä kohti.
"Voit halutessasi jatkaa vartiointia metsän reunasta, mutta voit myös tulla lähemmäksi."
Tuo vanha rouva totesi rauhallisesti ja asteli mökkiinsä sulkien oven perässä.
Katselin rauhassa mökkiä, olin jotenkin onnellinen, mutta olin vain eläin, joka sai juuri tuntea joulun voiman.
Hyvää joulua <3

ajatuksia vahvuutta ja valoa pimeydessä

Kerran katsoin pahuutta silmiin

Kerran lankesin siihen

Mutta sen kerran kun lankesin,

päästin myös irti

olen siis  täysin vapaa

pahuuden kahleista voimasta,

joka houkuttelee heikkoja ansaansa

pitää aikansa 

heittää pois kun roskan

ei enään koskaan

olen vapaa,

mutta varjot ovat suojanani

eivät hyviä, eivätkä pahoja

suojelijoita

niiden kanssa olen vahva,

enkä kaadu koskaan

suojaan itseäni myös hyvällä

valolla,

joka kasvattaa minua

pitää syleilyssään kuin pientä lasta

Olen oman elämäni herra

ei kukaan sitä määrää,

ei kukaan sitä minulta vie

ennen kuin aika on oikea 

ja jatkan elämää toisena,

en ehkä tässä maailmassa

toisessa liekkö,

en ajattele sitä nyt, kuin tuon hetken

ja unohdan sen taas siihen asti,

kunnes tulee taas aika ajatella