Yöllä

Lähden kulkemaan pimenevään yöhön,
katulamppujen kirkkaat valot ottavat aika-ajoin silmiin,
mutta kävelen jääräpäisesti eteenpäin,
muutama auto ohittaa minut hidastamatta,
mutta olen silti varuillaan,
annan mieleni vaeltaa vain silloin,
kun ketään ei ole tulossa.
Katselen taivaalle ja toivon,
ettei minun tarvitsisi mennä kotiin,
vaan sulautuisin varjoihin.
Katulamput loppuvat hetkeksi,
rauhoittava pimeys sulkee minut turvalliseen syleilyynsä,
josta nautin aina yhtä paljon.
Olen kulkenut jo useana yönä yksin,
enkä pelkää yksinäisyyttä,
se rauhoittaa,
se antaa tilaa,
se antaa myös rauhan miettiä asioita.
Ja jälleen kerran astun katuvalojen valoon ja siirrän käden silmieni suojaksi,
olisin voinut jäädä pimeyteen,
mutta sitten minua vain jäätäisiin kaipaamaan.