Kipu sekoittaa ajatukseni,
mutta selventää kaiken sen
mikä pitää jaloillaan ja todellisuudessa.
Ehkä se vahvistaa myös rakkautta,
mutta sitä en edes yritä ajatella.
Odotan vain että pystyn hengittämään ja vapautumaan kivusta.
Katson sinua anteeksipyytävästi,
ehkä haastavasti, sillä ei juuri nyt ole väliä,
haluan vain lähellesi suojaan
että voin unohtaa.
Kosketuksesi lämpö ei rauhoita minua,
pikemminkin saa levottomaksi,
mutta tiedän siitä ettet halua luovuttaa.
Haluan vain että vaatisit etten olisi niin takertuva
ja kertoisit asioita joita en itse tietäisi,
mutta olet hiljaa
ja se saa minut lopulta rauhoittumaan.
Vaivun lopulta rauhattomaan pimeyteen
joka nostaa minut lopulta uudelle tasolle
vapauttaen minut lopulta uudella tiedon tasolla ja luottavaisena
ettei mikään voi tuhota tätä sidettä.
Saan olla rauhassa ja luottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti