ei kuunnella ketään,
eikä välittää mistään.
Katson hiljaa ikkunasta pimenevää taivasta ja hymyilen, koska tiedän selvinneeni taas yhden päivän,
eikä minun tarvitse pelätä huomista.
Elän kyllä taas päivän, ei rahaa, mutta sillä ei ole enään väliä
ole vapaampi kuin koskaan ennen
katson hetken aikaa kissojeni touhuja olohuoneessa ja keittiössä,
ennen kuin katseeni palaa ikkunaan.
Poskelleni valuu kyynel, vaikka hymyilen ja tunnen oloni vapaaksi.
Tiedän että minusta välittää joku jolle voin osoittaa rakkauteni, koska luotan häneen.
Katson puhelintani, viimeisimpiä viestejäni, puheluita ja käännän katseeni kissaan, joka hyppää viereeni.
"Tämä elämä on ehkä minulle ankara, mutta pärjään."
Lausun hiljaa kissalle ja silitän tuon päätä käpertyen kerälle sohvalleni.
Suljen silmäni ja hengähdän syvään. On aivan sama mitä huominen tuo tullessaan
tämä siivetön enkeli ei pelkää huomista, eikä tulevia vuosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti