Heikkoutta

Olen taas heikko, melkerin ryömin huoneestani keittiöön hakemaan juomista
olen niin sairas, etten jaksais edes uutta päivää, mutta olin luvannut taistella
olin luvannut parantua aina kun sairaus minut ottaa valtaan
niin teen siis tälläkin kertaa.
Katson keittiön ikkunasta ulos talviseen lumisateeseen, en ollut päässyt viikkoihin ulos
olin tulossa mökkihöperöksi.
Halusin ulos, joten puin päälleni kaverini takin, jonka hän minulle oli lahjottanut ja kaulaliinan sekä hanskat, myös housujeni alla oli toiset housut.
Huojahtelin ulos ja hengitin syvään kirpeää pakkas ilmaa ja nautin siitä pitkästä aikaa, niin pitkään joten en aikonut heti palata sisälle.
Kävelin lumihankeen ja katsoin pimenevälle taivaalle, olin onnellinen, vaikka tiesin etten saisi olla pihalla
pian joku hakisi minut sisälle, mutta tämä hetki on tärkeä.
Ehkä kukaan ei edes huomaisi minun kadonneen pihalle. Lähdin kävelemään kohti metsänreunaa ja lumi yletti nilkkojeni yli, mutta ei tuntunut pahalta, ei myöskään lumihiutaleet kasvoillani.
Tiputtaudun selälleni lumihankeen ja suljen silmäni nauttiakseni lumen viileydestä ja kirpeästä ilmasta.
Halusin jäädä siihen