Seison yksin lumihangessa metsän reunassa ja katselen yksinäistä mökkiä, jossa palaa himmeä valo.
Olen vain eläin, ei minua hyväksytä, mutta minulla on kylmä ja nälkä.
Liikautan valkeita korviani ja kallistan päätäni istuen alas siihen kuusen juureen.
Ikkunassa on pientä liikettä, joka saa minut hiukan kallistamaan päätäni.
Olen joka päivä käynyt vahtimassa taloa pahalta, mutta en ole siitä saanut palkintoa.
Ei sillä varmaan ole väliä, ei ainakaan minulle.
Korvani liikahtavat taas, joku astui ulos mökistä. Vanha nainen, joka vilkaisi metsän reunaan ja...
...hymyili?
Katselin pääkallellaan vanhaa naista korviani liikautellen.
Nainen laittoi jotain maahan ja palasi sisälle.
Hetken mietittyäni uskalsin nousta ja tassutella tutkimaan mitä nainen vei maahan.
Kinkkua..
Liikautin korviani ja heilautin häntääni napaten kinkun varovaisesti hampaisiini ja vilkaisin ikkunaan, jossa nainen katsoi minua hymyillen.
Oliko tuo vanha nainen tuonut minulle kinkkua?
Katsoin hetken ihmeissäni ikkunaan, ennen kuin siirryin takaisin metsänreunaan kuusenjuureen.
Söin kinkkupalan nopeasti ja katsoin mökille päin huomaten naisen tulleen taas ulos, mutta tällä kertaa tuo heiveröinen vanha nainen käveli minua kohti.
Olin hetken epävarma, mutta pysyin paikallani. Korvani liikahtelivat levottomasti.
Liian pian nainen oli kuitenkin parin metrin päässä minusta ja katsoi minua lempeästi,
"Hyvää joulua, Helmi, hyvää joulua" Nainen sanoi hiljaisella lempeällä äänellä ja ojensi kättään minua kohti.
Kallistin päätäni ja kurkotin kuonoani kättä kohti varovasti, korvat liikahdellen.
Kosketin kuonolla paljasta, joululle tuoksuvaa kättä ja peräännyin askeleen.
Vanha rouva hymyili minulle ja laski kätensä alas, kääntyi pois ja lähti kävelemään mökkiä kohti.
"Voit halutessasi jatkaa vartiointia metsän reunasta, mutta voit myös tulla lähemmäksi."
Tuo vanha rouva totesi rauhallisesti ja asteli mökkiinsä sulkien oven perässä.
Katselin rauhassa mökkiä, olin jotenkin onnellinen, mutta olin vain eläin, joka sai juuri tuntea joulun voiman.
Hyvää joulua <3
